XIX
Paljon on surullisia asioita maailmassa. Niissä voisi ihminen velloa vaikka kuinka haluaisi. Joku kärsii yksipuolisen rakkauden vuoksi joka repien rikkoo ajatuksen tyyneyden, luontaisen virran. Toinen himoaa hyvinvointia olematta valmis panostamaan siihen mitenkään, haaveilee asioista joista fantastiset kirjailijat kirjoittavat ja kuluttaa huomaamatta elämänsä näin toimien. Kolmas on hedonisti; nautintoa on pakko olla, siihen pitää pyrkiä aina, jokaisen teon on johdettava nautintoon. Hänen motiivinsa työnteolle on siitä tuleva raha jolla voi ostaa elämäntasonsa paremmaksi kapitalististen arvojen mukaan. Liikuntaa hän harrastaa saadakseen ajettua kehonsa melkein lähelle loppua jolloin mieli on tyhjä ärsytyksestä. Rahakin on monella kohtalaisen yleinen keskipiste elämässä; onni on paperirahassa ja kolikoissa, sen sijoittamisessa ja sen määrän lisäämisessä. Sillä voi sitten hankkia kaunista materiaa jota katsellen unohtaa kaiken surun. Kiiltäviä kultakelloja ja hopeisia aterimia, ne kii