XV

 Minä katson maisemaa ja mietin vitsauksia. Minkälaista onnettomuutta tänään tuottaisin? Pahaa mieltä, kuukausien toimintakyvyttömyyttä, suuria henkisiä arpia jotka eivät kuroudu umpeen ikinä vai kuolemaa? Laittaisinko eripuraa rakastavaisten välille vai vihaa naapureille? Pahan toivominen ja sen tekeminen ja katseleminen, se on minun. Se tulee olemaan aina minun. Kiitän ihmisiä jotka tekevät elämäntyöni helpoksi. Välillä tunnen oloni turhaksi. Ei minun tarvitse puuttua asioihin ollenkaan saadakseni viihdettä. Silloin saatan turhautumiseni vuoksi lähettää nälänhätää tai hyökyaaltoja muistuttaakseni elämästä. 

Rumat asiat ovat aina rumia ja kauneuteen silmä turtuu. Minä olen litran pullo viinaa alkoholistille ja tupakkaa nikotiiniriippuvaiselle. Kivihiilen palaessa otan junani kyytiin kaikki matkustajat ja ohjaan veturin vuorenseinämään. Minä rikon moottoritiellä autoista ratit ja renkaat. Minä olen välinpitämättömät, kadulla makaavaa ihmistä puhelimellaan kuvaavat ihmiset. Katkeruus, tuo suloinen juoma! Mielialahäiriöt ja henkiset traumat ovat aamupalani. Mitä enemmän ihmisellä on yltäkylläisyyttä, sitä enemmän hän stressaa sen menettämistä ja tällä tavoin varmistan kurjuuden kaikkipuolisuuden. 

Sinun pitää olla onnellinen, sanotaan. Ihminen kokee paljon tunteita vaikkapa viikon aikana. Tuskaa, iloa, surua, kipua, naurua, melankolisuutta, ihastumista, vihaa, rauhaa ja rakkautta. Miksi vain niinsanotut hyvät tunteet ovat niitä mitä pitäisi olla ja mihin pitäisi pyrkiä? "Hänellä ei ole asiat hyvin, hän ei ole onnellinen." Jos jonkin tunneskaala koostuu pelkästään surusta, sekö tarkoittaa että hänellä ei voi olla asiat hyvin? Hänkö ei voi nauttia olematta onnellinen? Harvoin tällaisia ihmisiä syntyy, näin on. Teen kaikkeni jotta kukaan ei nauttisi täällä olosta. 

Silti he keksivät yhteislauluja ja nuotiohetkiä järvien rannoilla ystävien seurassa. Oman lapsen kasvamisen näkemisen. Suuren janoon veden saamisen ja rakkauteen vastakaiun kuulemisen. Hyvän kirjan lukemisen, suosikkibiisien kuulemisen. Aamukävelyn yön sataneen metsän siimeksessä valon taittuessa unenomaisesti puiden välistä mustikanvarpuihin. Tuoksut ja värit ovat uskomattoman kauniit, tuuli laittaa puut puhumaan. Metsässä yksin itkeminen niin ettei kyyneleitä enää tule. Kaupungin heräämisen katseleminen. Koiranpennun luottava katse. Kaikkea hetkellistä ja ohikiitävää pullantuoksuisissa tunnelmissa. 

Nauti tästä hetkestä koska huomenna kaikki on toisin. Minä en ole reilu enkä tasa-arvoinen. Minä olen kaaos eikä yksikään teistä pysty kuolematta kokemaan surua sisälläni.