Numero

 Kävelin kaupungin kaduilla ja katselin ihmisiä. Melkein jokainen puhui puhelimeensa tai otti kuvia tai näpytteli muuten vaan. Vaikea lähestyä ketään. Ehkä joku vuosikymmen eteenpäin tätä aikaa katsotaan älypuhelinaikana. Käden luontainen jatke on lohtu ja turva. Yhtään asiaa ei sinun kuulu pohtia, google tietää vastauksen. Painamalla puhelimen yösyömmellä naamaa vasten, voi tuntea kuuman kosketuksen naamallaan sen ollen käytössä koko päivän. Melkein kuin ihmisen kosketus.

Yksilökeskeisyys on pitkään jatkunut kulttuurikulku missä kärjistetysti sanottuna ihminen on teoillaan kuin Jumala. Hänen tekonsa, puheensa ja ajatuksensa ovat ohjenuoria kaikille muille. 8 miljardia ohjenuoraa. Lapsista asti on päähän taottu sitä että olet vapaa valitsemaan itse päämääräsi ja polkusi mikä sinne johtaa. Tästä lopputulemana on se, että suurin osa on täysin hukassa. Nähdään vilkkuvia valoja, hyvää musiikkia ja kauniita ihmisiä sisältävä mainos neljä kertaa kahteen päivään niin jo tietää mistä löytää itsensä kolmantena päivänä. Mainosfirmat ovat erittäin hyviä tuputtamaan omaa totuuttaan ihmisille. On yksi arvo; rahanteko. Veikkausta ei kiinnosta maan kasvava uhkapeliongelma, tulotavoitteet asetetaan aina korkeammalle kuin viime vuonna. Pidetään pelaaminen ilon puolella, juuri niin. Vanhat jäärät ohjaavat maailmaa 200 neliön kartanoistaan ja tinkaavat jäätelökioskilla jäätelön hinnoista. Raha ei kierrä, pienempi pala kakkua jää nuorille. Istutaan perityn rahan päällä ja pidetään kynsin hampain kiinni. Mitä minua kiinnostaa muiden hyvinvointi, kunhan itsellä on hyvä olla. Jos on oikein empaattinen yksilö niin saattaa ajatella läheisiään myös. Siinäpä on amerikkalaisten perintöä. Massia on käärittävä hirvellä kiireellä jotta työuupumuksen kaatama ihminen saa kultakuvioidun mahonkiarkun.