Tekstit

Numero

 Kävelin kaupungin kaduilla ja katselin ihmisiä. Melkein jokainen puhui puhelimeensa tai otti kuvia tai näpytteli muuten vaan. Vaikea lähestyä ketään. Ehkä joku vuosikymmen eteenpäin tätä aikaa katsotaan älypuhelinaikana. Käden luontainen jatke on lohtu ja turva. Yhtään asiaa ei sinun kuulu pohtia, google tietää vastauksen. Painamalla puhelimen yösyömmellä naamaa vasten, voi tuntea kuuman kosketuksen naamallaan sen ollen käytössä koko päivän. Melkein kuin ihmisen kosketus. Yksilökeskeisyys on pitkään jatkunut kulttuurikulku missä kärjistetysti sanottuna ihminen on teoillaan kuin Jumala. Hänen tekonsa, puheensa ja ajatuksensa ovat ohjenuoria kaikille muille. 8 miljardia ohjenuoraa. Lapsista asti on päähän taottu sitä että olet vapaa valitsemaan itse päämääräsi ja polkusi mikä sinne johtaa. Tästä lopputulemana on se, että suurin osa on täysin hukassa. Nähdään vilkkuvia valoja, hyvää musiikkia ja kauniita ihmisiä sisältävä mainos neljä kertaa kahteen päivään niin jo tietää mistä löytää it

XIX

  Paljon on surullisia asioita maailmassa. Niissä voisi ihminen velloa vaikka kuinka haluaisi. Joku kärsii yksipuolisen rakkauden vuoksi joka repien rikkoo ajatuksen tyyneyden, luontaisen virran. Toinen himoaa hyvinvointia olematta valmis panostamaan siihen mitenkään, haaveilee asioista joista fantastiset kirjailijat kirjoittavat ja kuluttaa huomaamatta elämänsä näin toimien. Kolmas on hedonisti; nautintoa on pakko olla, siihen pitää pyrkiä aina, jokaisen teon on johdettava nautintoon. Hänen motiivinsa työnteolle on siitä tuleva raha jolla voi ostaa elämäntasonsa paremmaksi kapitalististen arvojen mukaan. Liikuntaa hän harrastaa saadakseen ajettua kehonsa melkein lähelle loppua jolloin mieli on tyhjä ärsytyksestä. Rahakin on monella kohtalaisen yleinen keskipiste elämässä; onni on paperirahassa ja kolikoissa, sen sijoittamisessa ja sen määrän lisäämisessä. Sillä voi sitten hankkia kaunista materiaa jota katsellen unohtaa kaiken surun. Kiiltäviä kultakelloja ja hopeisia aterimia, ne kii

XVIII

  Sydän, tuo tärkein elin! Ihanasti elämän värinen. Sinun sydämesi sykkii tahtiaan vakuuttaen mielesi jatkuvuuden pysyväisyydestä. Punaisuudellaan suurenmoinen elontien tärkein matkakumppani. Isotkin arvet kuroutuvat kasaan ja matka jatkuu. Luonnossa sydän on täysimmillään. Ollessasi olemassa puiden lomassa ja sammaleiden päällä. Olemassaolon lait koskevat kaikkea ja päätösvalta on sinulla. Sinun sydämesi kertoo miten pitää toimia. Entäpä kun sydämessä on konflikti? Väri mitataan silloin tarkasti. Tarkkuudessaan tappavan tehokas eikä häveliäisyyttä tunne. Kaikki asetetaan vaa'an päälle ja punnitaan. Kauneutta ilman rajoja. Loputonta rummutusta tahdin ollessa hukassa ja kun löydät oikean tahdin, et huomaa sitä kuin vasta jälkeenpäin. Yhdellä tahdilla ei pitkälle pääse täällä. Pitää osata muuttua moniosaajaksi ja soittaa banjoa varpaillaan. Valheelliset valokuvat nettiin kera liioiteltujen ominaisuuksien. On osattava puhua vakuuttavasti. Tiedättekö mikä on yleissivistyksen illuusio?

XVII

  Taivaalla aurinko ja kuu, lahossa kunnossa on ojan vieressä puu, kääpiä ja tukkijääriä pinnalla, rappiota rinnalla. Kohta puu kaatuu, kaadetaan, maatuu, unohdetaan. Pyhäinhäväistys! Suuri mieltymys! Ota kaikki minkä irti saat, siitä saat rahaa, pellot mannut kaikki maat, anna niille pahaa. Niin sen annamme toimia, verota lisää, jääpähän voimia eikä ole Taivaan Isää. Pystyttämään tehtaita, unohda suo, lisää mammonaa pätäkkää, seuraavat kaiken uusiksi luo.

XVI

Nuori mies kulki puronvartta eteenpäin. Hän oli nuori, ei vielä kolmeakymmentäkään. Päällään nuorella miehellä oli verryttelypuku, jalassaan kengät ja päässä lippalakki. Hän oli kulkenut kymmenisen kilometriä puroa kohti metsää. Luonto täytti hänen aistinsa suurenmoisuudellaan. Oli alkukesä eikä tuulenvirettäkään ollut. Koivujen lehdet olivat liikkumatta paikallaan kuin Hänen Majesteettinsa punaisiin pukeutuneet vahtisotilaat. Lintujen lauleskelu täytti hänen korvansa, sen sekoittuessa puron solinaan oli kuin Mozart olisi säveltämässä viimeistään. Hyttysiä pörräili hänen ympärillään, hakien paljasta ihonkohtaa josta pienen veriannoksen turvin olisi seuraavan sukupolven jatkuminen taattu.  Mies oli nyt kolmatta päivää metsässä; hän oli lähtenyt kotoaan lämpimien kelien salliessa luontoon elämään mieleistään elämää. Täällä eivät painaneet arjen huolet ja murheet! Oli pakko yksinkertaistaa asioita; kunhan purosta saisi kalaa ja yön saisi nukuttua suojaisassa paikassa, se riittäisi. Hänen

XV

  Minä katson maisemaa ja mietin vitsauksia. Minkälaista onnettomuutta tänään tuottaisin? Pahaa mieltä, kuukausien toimintakyvyttömyyttä, suuria henkisiä arpia jotka eivät kuroudu umpeen ikinä vai kuolemaa? Laittaisinko eripuraa rakastavaisten välille vai vihaa naapureille? Pahan toivominen ja sen tekeminen ja katseleminen, se on minun. Se tulee olemaan aina minun. Kiitän ihmisiä jotka tekevät elämäntyöni helpoksi. Välillä tunnen oloni turhaksi. Ei minun tarvitse puuttua asioihin ollenkaan saadakseni viihdettä. Silloin saatan turhautumiseni vuoksi lähettää nälänhätää tai hyökyaaltoja muistuttaakseni elämästä.  Rumat asiat ovat aina rumia ja kauneuteen silmä turtuu. Minä olen litran pullo viinaa alkoholistille ja tupakkaa nikotiiniriippuvaiselle. Kivihiilen palaessa otan junani kyytiin kaikki matkustajat ja ohjaan veturin vuorenseinämään. Minä rikon moottoritiellä autoista ratit ja renkaat. Minä olen välinpitämättömät, kadulla makaavaa ihmistä puhelimellaan kuvaavat ihmiset. Katkeruus,

XIV

  Se oli synkkä syyskuinen aamu. Minä lähdin kotoani kävellen kohti rantaa missä soutuvene odotti. Olin menossa tarkistamaan kalaverkot. Pääsin veneelle ja huomasin outoja jälkiä hiekassa lähellä venettä. Yleensä samalla rannalla on ollut myös naapurin vene mutta hän oli päättänyt ettei tule käymään mökillänsä muutamaan vuoteen. Hänen nuori vaimonsa ei välittänyt maalla olemisesta joten piti odottaa kunnes kyllästyi akkaan niin paljon että voisi tulla hyvillä mielin yksin maalle, näin hän oli humalassa julistanut. Siinä missä naapurin vene on ollut, olivat jäljet. Pelottavan kokoiset, isot, nelisormiset joissa oli kymmensenttisten kynsien jälki, mittasin ne. Vaikutti siltä kuin jäljet olisi jättänyt joku neljällä rajalla kulkeva eläin. Koin pahan ennakkoaavistuksen ja pohdin kalaverkkojen kokematta jättämistä.  Pakko se on mennä tai alkaa vaimo kyseenalaistamaan miehuutta ja tekisihän tuota muikkuja itselläkin mieli, pohdin. Työnsin veneen vesille, otin airot käteen ja aloin soutamaan