XVII

 Taivaalla aurinko ja kuu, lahossa kunnossa on ojan vieressä puu, kääpiä ja tukkijääriä pinnalla, rappiota rinnalla. Kohta puu kaatuu, kaadetaan, maatuu, unohdetaan. Pyhäinhäväistys! Suuri mieltymys! Ota kaikki minkä irti saat, siitä saat rahaa, pellot mannut kaikki maat, anna niille pahaa. Niin sen annamme toimia, verota lisää, jääpähän voimia eikä ole Taivaan Isää. Pystyttämään tehtaita, unohda suo, lisää mammonaa pätäkkää, seuraavat kaiken uusiksi luo.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

XVI

Nuori mies kulki puronvartta eteenpäin. Hän oli nuori, ei vielä kolmeakymmentäkään. Päällään nuorella miehellä oli verryttelypuku, jalassaan kengät ja päässä lippalakki. Hän oli kulkenut kymmenisen kilometriä puroa kohti metsää. Luonto täytti hänen aistinsa suurenmoisuudellaan. Oli alkukesä eikä tuulenvirettäkään ollut. Koivujen lehdet olivat liikkumatta paikallaan kuin Hänen Majesteettinsa punaisiin pukeutuneet vahtisotilaat. Lintujen lauleskelu täytti hänen korvansa, sen sekoittuessa puron solinaan oli kuin Mozart olisi säveltämässä viimeistään. Hyttysiä pörräili hänen ympärillään, hakien paljasta ihonkohtaa josta pienen veriannoksen turvin olisi seuraavan sukupolven jatkuminen taattu.  Mies oli nyt kolmatta päivää metsässä; hän oli lähtenyt kotoaan lämpimien kelien salliessa luontoon elämään mieleistään elämää. Täällä eivät painaneet arjen huolet ja murheet! Oli pakko yksinkertaistaa asioita; kunhan purosta saisi kalaa ja yön saisi nukuttua suojaisassa paikassa, se riittäisi. Hänen
Lue lisää

Numero

 Kävelin kaupungin kaduilla ja katselin ihmisiä. Melkein jokainen puhui puhelimeensa tai otti kuvia tai näpytteli muuten vaan. Vaikea lähestyä ketään. Ehkä joku vuosikymmen eteenpäin tätä aikaa katsotaan älypuhelinaikana. Käden luontainen jatke on lohtu ja turva. Yhtään asiaa ei sinun kuulu pohtia, google tietää vastauksen. Painamalla puhelimen yösyömmellä naamaa vasten, voi tuntea kuuman kosketuksen naamallaan sen ollen käytössä koko päivän. Melkein kuin ihmisen kosketus. Yksilökeskeisyys on pitkään jatkunut kulttuurikulku missä kärjistetysti sanottuna ihminen on teoillaan kuin Jumala. Hänen tekonsa, puheensa ja ajatuksensa ovat ohjenuoria kaikille muille. 8 miljardia ohjenuoraa. Lapsista asti on päähän taottu sitä että olet vapaa valitsemaan itse päämääräsi ja polkusi mikä sinne johtaa. Tästä lopputulemana on se, että suurin osa on täysin hukassa. Nähdään vilkkuvia valoja, hyvää musiikkia ja kauniita ihmisiä sisältävä mainos neljä kertaa kahteen päivään niin jo tietää mistä löytää it
Lue lisää

XVIII

  Sydän, tuo tärkein elin! Ihanasti elämän värinen. Sinun sydämesi sykkii tahtiaan vakuuttaen mielesi jatkuvuuden pysyväisyydestä. Punaisuudellaan suurenmoinen elontien tärkein matkakumppani. Isotkin arvet kuroutuvat kasaan ja matka jatkuu. Luonnossa sydän on täysimmillään. Ollessasi olemassa puiden lomassa ja sammaleiden päällä. Olemassaolon lait koskevat kaikkea ja päätösvalta on sinulla. Sinun sydämesi kertoo miten pitää toimia. Entäpä kun sydämessä on konflikti? Väri mitataan silloin tarkasti. Tarkkuudessaan tappavan tehokas eikä häveliäisyyttä tunne. Kaikki asetetaan vaa'an päälle ja punnitaan. Kauneutta ilman rajoja. Loputonta rummutusta tahdin ollessa hukassa ja kun löydät oikean tahdin, et huomaa sitä kuin vasta jälkeenpäin. Yhdellä tahdilla ei pitkälle pääse täällä. Pitää osata muuttua moniosaajaksi ja soittaa banjoa varpaillaan. Valheelliset valokuvat nettiin kera liioiteltujen ominaisuuksien. On osattava puhua vakuuttavasti. Tiedättekö mikä on yleissivistyksen illuusio?
Lue lisää