XVI

Nuori mies kulki puronvartta eteenpäin. Hän oli nuori, ei vielä kolmeakymmentäkään. Päällään nuorella miehellä oli verryttelypuku, jalassaan kengät ja päässä lippalakki. Hän oli kulkenut kymmenisen kilometriä puroa kohti metsää. Luonto täytti hänen aistinsa suurenmoisuudellaan. Oli alkukesä eikä tuulenvirettäkään ollut. Koivujen lehdet olivat liikkumatta paikallaan kuin Hänen Majesteettinsa punaisiin pukeutuneet vahtisotilaat. Lintujen lauleskelu täytti hänen korvansa, sen sekoittuessa puron solinaan oli kuin Mozart olisi säveltämässä viimeistään. Hyttysiä pörräili hänen ympärillään, hakien paljasta ihonkohtaa josta pienen veriannoksen turvin olisi seuraavan sukupolven jatkuminen taattu.

 Mies oli nyt kolmatta päivää metsässä; hän oli lähtenyt kotoaan lämpimien kelien salliessa luontoon elämään mieleistään elämää. Täällä eivät painaneet arjen huolet ja murheet! Oli pakko yksinkertaistaa asioita; kunhan purosta saisi kalaa ja yön saisi nukuttua suojaisassa paikassa, se riittäisi. Hänen kävellessään alkoi edestäpäin kuulua metakkaa. Siellä oli leiri; kymmenen ihmisen toiminta kuului selvästi nuoren miehen korviin. Parista nuotiosta nousi savua turkoosinväriselle taivaalle. "Hei sinä siellä puron varressa! Näytä itsesi tai vastaa seurauksista!", kuuluu vihainen huuto miehelle. Mies alistuu ja kävelee leiriä kohden. "Tokkopa huudat niin lujaa, tullaan. Kolme päivää olen metsässä ollut rauhassa, ottaen purosta ruokani ja kuusenjuuressa nokoseni." Miehet remahtavat nauruun. "Yksin on ollut kolme päivää metsässä!" "Hullu se on!" "Taidatkin vaan kännissä käveleskellä täällä!" Jaaha, mies tuumi itsekseen. Nämähän ovat jo humalassa. Parempi varoa sanoja tai tulee tiukat paikat. "Kyllä, kolmatta päivää täällä olen. Ei missään ole niin hyvä olla kuin metsässä, eikä tule herra tai akka vaatimaan mitään tällaiselta terävän työn tekijältä!" Naurua kuuluu lisää. "On se hullu, metsähullu nimittäin!" "Tulekkos painamaan puuta, meillä olisi kotipolttosta. Vai oletko niin sekaisin luonnosta että viina veisi järjenhivenenkin?" Tyhmiä kysymyksiä. Mies rakastaa metsässä oloa mutta jos sitä ilmaista viinaa tarjotaan niin otettava se on! Niin alkaa ryyppyjuhla. Mies otti kuksansa esiin ja pontikkaa alkoi menemään mukitolkulla. Pari tuntia juotuaan ja muiden sammuttua hän päätti poistua paikalta, unohtamatta sitä ennen ottaa reppuunsa hiukan suolalihaa sekä pari litraa kirkasta. Hän oli tarjonnut kalojaan mennessään leiriin joten hänen mielestään se oli tasan niin. 

Käveltyään parisensataa metriä eteenpäin hän näkee edessään pitkän pirun. Piru on täysin musta ja käsiä on kuin tuhatjalkaisella jalkoja; kädet ovat täynnä pyöreitä kynsiä. Humalassa mies saa voimaa, huutaa ja syöksyy vaellussauvansa kanssa pedon kimppuun. Lyönnit eivät vain tee pedolle mitään, se seisoo vaan ja katselee uhkaavasti. Hän jatkaa hakkaamista, odottaen reaktiota, jonkinlaista merkkiä siitä että nyt kamppaillaan elämästä ja kuolemasta. Viinan kyllästämän miehen voimat loppuvat pian ja hän sammuu pedon eteen. Taivaalla aurinko painuu taivaanrannan taa...

Mies herää aamulla koivun juuresta hirveään päänsärkyyn. Hänen kurkkunsa on kuiva eivätkä jalat kanna joten hän menee ryömien, valittaen joka ponnistuksella kohti puroa. Päästyään purolle hän juo kuin villieläin neljällä rajalla vettä kyllikseen. Paha olo valloittaa hänet ja vatsalaukku tyhjenee voimakkaasti. Hänen mielensä mustenee taas ja krapula vie voiton. Tunteja myöhemmin hän herää keskipäivän aurinkoon heikkoon oloon. Taas hän alkaa juomaan neljällä raajalla ollen ja olo alkaa helpottumaan. Äkkiä jotain suolaista, tuumii mies ja pohtii kalastuksen aloittamista. Sitten hän muistaa repussansa olevat suolalihat ja myös siellä olevan viinan! Rinkkaa ei vain näy missään. Hän nousee vaivalloisesti ja lähtee seuraamaan ryömintäjälkiään. Tuollahan se on, tuon pätkityn koivun juurella! Hän katselee koivua jossa ei ole oksan oksaa kahden metrin matkalla maasta ja runko on täynnä pieniä lyömäjälkiä. Tätäkö minä eilen luulin piruksi, pohtii mies. Viaton puu, nyt karsittu yhden pimeän mielikuvituksen vuoksi. Hän tuhahtaa ja kaivaa repusta lihat esiin. Viinaa otan vain pari pientä hörppyä, kohmeloa lieventämään tai muuten kuluu reissu puita takoessa.