XIII

Likainen ilkeä kunnioittamaton yksilö joka velloo omassa likaisessa jätteessään. Nenässään palavan muovin haju. Hän on savu joka syntyy materiaalin palaessa ilmakehään. Hän on karhun tappama hirvi puron varressa jonka vettä kylä juo. Mustia kärpäsiä lentää sankoin joukoin ruumiin yllä. Hän on kärpäsissä matkustava virustauti. Mutatoituessaan kädellisiä tappava kulkutauti. Kaupungin torilla terroritekoja tekevä terroristi. Hän on tutkimatta jätetty lapsiin kohdistunut seksuaalinen väkivalta. Täällä elää lapsia nälässä! Janossa! Hän on hyväntekeväisyysjärjestö suunnattu rikkaille rikollisille. Moraalin suurin valehtelija ja kieltäjä. Pohjantähden tuhoaja. Hän kylpee kusessa ja nukkuu paskassa. Hän on rappio. Hän on harhakuva aavikolla, pääkallolippu avomerellä ja lumivyöry vuoristossa. Hän on merien lämpeneminen. Likaisella vedellä läträävä liikaa syövä ruskeakarhu ikuisen lohijoen varrella. Hän on punkkien leviäminen Venäjältä länteen. Ötököiden herra ja kannibaali. Nihilisti ja kapitalisti. Hän on vastakohtien toivottomuus, yan ja jangin irvikuva, yksivärinen sateenkaari. Hän on auringon hiljalleen tapahtuva kuoleminen. Asteroidien ohjaaja. Kiertoratojen muuttaja. Luomakunnan herra luotuaan kaiken ja jätettyään sen omaan ojaansa. Hän on lepäävien tulivuorien potkija, ne henkeen herättävä. Hän on tuli joka polttaa kaiken tieltään. Hän on tsunami ja meressä tapahtunut maanjäristys. Hän on syy, seuraus ja tekijä; Hän on ikuinen. Hänen maailmansa on meidän ja hänen viihteenjanonsa ei tule loppumaan ikinä. Kurjuus, suru, toivottomuus, väkivalta, riisto ja rappio ovat hänen.

Auringonsäteet osuivat kehdon kukkiin, ruusuihin kaikissa sateenkaaren väreissä. Hento tuulenvire hellii koivujen lehtiä keltaisen eri sävyissään. Mahtipontiset kuuset huojuivat tuulessa ikuisilla vartiopaikoillaan. Sinisiä perhosia lenteli kukkien seassa missä mehiläiset tekivät tärkeää työtään. Metsän siimeksessä linnut laulavat lauluaan. Äänien kakofonia on ihmeellinen. Nurmikko on vihreimmillään ja luonto kirkkaimmillaan. Taivas on turkoosinsininen. Maisema nyyhkyttää hiljaa kyyhkyjen lentäessä ylhäisinä ylpeydessään yläilmoissa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

XVI

Nuori mies kulki puronvartta eteenpäin. Hän oli nuori, ei vielä kolmeakymmentäkään. Päällään nuorella miehellä oli verryttelypuku, jalassaan kengät ja päässä lippalakki. Hän oli kulkenut kymmenisen kilometriä puroa kohti metsää. Luonto täytti hänen aistinsa suurenmoisuudellaan. Oli alkukesä eikä tuulenvirettäkään ollut. Koivujen lehdet olivat liikkumatta paikallaan kuin Hänen Majesteettinsa punaisiin pukeutuneet vahtisotilaat. Lintujen lauleskelu täytti hänen korvansa, sen sekoittuessa puron solinaan oli kuin Mozart olisi säveltämässä viimeistään. Hyttysiä pörräili hänen ympärillään, hakien paljasta ihonkohtaa josta pienen veriannoksen turvin olisi seuraavan sukupolven jatkuminen taattu.  Mies oli nyt kolmatta päivää metsässä; hän oli lähtenyt kotoaan lämpimien kelien salliessa luontoon elämään mieleistään elämää. Täällä eivät painaneet arjen huolet ja murheet! Oli pakko yksinkertaistaa asioita; kunhan purosta saisi kalaa ja yön saisi nukuttua suojaisassa paikassa, se riittäisi. Hänen
Lue lisää

Numero

 Kävelin kaupungin kaduilla ja katselin ihmisiä. Melkein jokainen puhui puhelimeensa tai otti kuvia tai näpytteli muuten vaan. Vaikea lähestyä ketään. Ehkä joku vuosikymmen eteenpäin tätä aikaa katsotaan älypuhelinaikana. Käden luontainen jatke on lohtu ja turva. Yhtään asiaa ei sinun kuulu pohtia, google tietää vastauksen. Painamalla puhelimen yösyömmellä naamaa vasten, voi tuntea kuuman kosketuksen naamallaan sen ollen käytössä koko päivän. Melkein kuin ihmisen kosketus. Yksilökeskeisyys on pitkään jatkunut kulttuurikulku missä kärjistetysti sanottuna ihminen on teoillaan kuin Jumala. Hänen tekonsa, puheensa ja ajatuksensa ovat ohjenuoria kaikille muille. 8 miljardia ohjenuoraa. Lapsista asti on päähän taottu sitä että olet vapaa valitsemaan itse päämääräsi ja polkusi mikä sinne johtaa. Tästä lopputulemana on se, että suurin osa on täysin hukassa. Nähdään vilkkuvia valoja, hyvää musiikkia ja kauniita ihmisiä sisältävä mainos neljä kertaa kahteen päivään niin jo tietää mistä löytää it
Lue lisää

XVIII

  Sydän, tuo tärkein elin! Ihanasti elämän värinen. Sinun sydämesi sykkii tahtiaan vakuuttaen mielesi jatkuvuuden pysyväisyydestä. Punaisuudellaan suurenmoinen elontien tärkein matkakumppani. Isotkin arvet kuroutuvat kasaan ja matka jatkuu. Luonnossa sydän on täysimmillään. Ollessasi olemassa puiden lomassa ja sammaleiden päällä. Olemassaolon lait koskevat kaikkea ja päätösvalta on sinulla. Sinun sydämesi kertoo miten pitää toimia. Entäpä kun sydämessä on konflikti? Väri mitataan silloin tarkasti. Tarkkuudessaan tappavan tehokas eikä häveliäisyyttä tunne. Kaikki asetetaan vaa'an päälle ja punnitaan. Kauneutta ilman rajoja. Loputonta rummutusta tahdin ollessa hukassa ja kun löydät oikean tahdin, et huomaa sitä kuin vasta jälkeenpäin. Yhdellä tahdilla ei pitkälle pääse täällä. Pitää osata muuttua moniosaajaksi ja soittaa banjoa varpaillaan. Valheelliset valokuvat nettiin kera liioiteltujen ominaisuuksien. On osattava puhua vakuuttavasti. Tiedättekö mikä on yleissivistyksen illuusio?
Lue lisää