XII

 Oletko kuullut uudesta tavasta nauttia elämästä? Se ei vaadi muuta kuin hyppäämisen kalliolta alas. Muutamien sekuntien ajan et huolehdi asuntolainoista, puolison pettämisestä, koiran sairauksista tai rakastajan sukupuolitaudeista. Näiden muutaman sekunnin ajan, silmien rekisteröidessä maan lähestyvän hurjistuttavaa vauhtia, mielesi on varmasti tyhjä kaikesta muusta kuin siitä mitä verkkokalvoillasi on. Näin eletään hetkessä.

Tietenkään tämä hetki ei kestä kauaa mutta jos näet elämäsi menevän filminä silmiesi edessä ja se on täynnä kurjuutta, surua ja kamppailua, mitä sitten jos loppukin on huomionhakuisen väkivaltainen? Senhän näkisi olevan luonnostaan tuleva jatkumo ihmiselle jolla ei ole enää vaihtoehtoja. Ruusutkin ovat kauniita ja tuoksuvat hyvälle mutta kukittuaan ne kuihtuvat ja kuivuvat, murenevat maan multaan. Näin on kaiken elämän laita. Näin on kaikkien asioiden laita. Mikä oikeus meillä on määritellä ihmisen omaa oikeutta elämäänsä? Onko joku kenties tasa-arvoisempi kuin toinen mikä antaa hänelle vapauden arvostella asioita sekä vielä pahempaa, muita ihmisiä omien arvojensa kautta?

 Sitähän sanotaan ettei toista ihmistä voi ikinä tuntea täysin. Puhutaan hienoja sanoja empatiasta ja sympatiasta ja voihan metsästäjistä ja vegaaneista tulla ystäviä, jopa kumppaneita. Silloin on joko luovuttava omista arvoistaan tai KUNNIOITETTAVA toisen arvoja niin että yhteiselo voi sujua rauhanomaisesti, kuin kaloilla hauettomassa järvessä. Tänä nopeiden, harkitsemattomien mielipiteiden aikana se taitaa olla mahdotonta. Jokaisella meistä on vain yksi oikea tapa elää eli oikeita tapoja elää on reilu seitsemän miljardia. 

Kun kalliolta hyppää alas, ei maahan iskeytyessä jää paljoa jäljelle mikäli matka on riittävä. Siinä tuskin joutuu itse kärsimään. Itsemurhan, tai yleensäkin kuoleman tullessa, läheisille se on kovempi paikka kuin kuolleelle. Eivät kuolleet mitään tunne ja jos onkin jonkinlainen taivas olemassa missä kaikkialla kasvaa voikukkia ja hapansilakkaa on tarjolla päivittäin, mikä röyhkeys on olettaa että kaikkien pitäisi haluta sinne kuollessaan. Kuka haluaa elää ikuisesti?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

XVI

Nuori mies kulki puronvartta eteenpäin. Hän oli nuori, ei vielä kolmeakymmentäkään. Päällään nuorella miehellä oli verryttelypuku, jalassaan kengät ja päässä lippalakki. Hän oli kulkenut kymmenisen kilometriä puroa kohti metsää. Luonto täytti hänen aistinsa suurenmoisuudellaan. Oli alkukesä eikä tuulenvirettäkään ollut. Koivujen lehdet olivat liikkumatta paikallaan kuin Hänen Majesteettinsa punaisiin pukeutuneet vahtisotilaat. Lintujen lauleskelu täytti hänen korvansa, sen sekoittuessa puron solinaan oli kuin Mozart olisi säveltämässä viimeistään. Hyttysiä pörräili hänen ympärillään, hakien paljasta ihonkohtaa josta pienen veriannoksen turvin olisi seuraavan sukupolven jatkuminen taattu.  Mies oli nyt kolmatta päivää metsässä; hän oli lähtenyt kotoaan lämpimien kelien salliessa luontoon elämään mieleistään elämää. Täällä eivät painaneet arjen huolet ja murheet! Oli pakko yksinkertaistaa asioita; kunhan purosta saisi kalaa ja yön saisi nukuttua suojaisassa paikassa, se riittäisi. Hänen
Lue lisää

Numero

 Kävelin kaupungin kaduilla ja katselin ihmisiä. Melkein jokainen puhui puhelimeensa tai otti kuvia tai näpytteli muuten vaan. Vaikea lähestyä ketään. Ehkä joku vuosikymmen eteenpäin tätä aikaa katsotaan älypuhelinaikana. Käden luontainen jatke on lohtu ja turva. Yhtään asiaa ei sinun kuulu pohtia, google tietää vastauksen. Painamalla puhelimen yösyömmellä naamaa vasten, voi tuntea kuuman kosketuksen naamallaan sen ollen käytössä koko päivän. Melkein kuin ihmisen kosketus. Yksilökeskeisyys on pitkään jatkunut kulttuurikulku missä kärjistetysti sanottuna ihminen on teoillaan kuin Jumala. Hänen tekonsa, puheensa ja ajatuksensa ovat ohjenuoria kaikille muille. 8 miljardia ohjenuoraa. Lapsista asti on päähän taottu sitä että olet vapaa valitsemaan itse päämääräsi ja polkusi mikä sinne johtaa. Tästä lopputulemana on se, että suurin osa on täysin hukassa. Nähdään vilkkuvia valoja, hyvää musiikkia ja kauniita ihmisiä sisältävä mainos neljä kertaa kahteen päivään niin jo tietää mistä löytää it
Lue lisää

XVIII

  Sydän, tuo tärkein elin! Ihanasti elämän värinen. Sinun sydämesi sykkii tahtiaan vakuuttaen mielesi jatkuvuuden pysyväisyydestä. Punaisuudellaan suurenmoinen elontien tärkein matkakumppani. Isotkin arvet kuroutuvat kasaan ja matka jatkuu. Luonnossa sydän on täysimmillään. Ollessasi olemassa puiden lomassa ja sammaleiden päällä. Olemassaolon lait koskevat kaikkea ja päätösvalta on sinulla. Sinun sydämesi kertoo miten pitää toimia. Entäpä kun sydämessä on konflikti? Väri mitataan silloin tarkasti. Tarkkuudessaan tappavan tehokas eikä häveliäisyyttä tunne. Kaikki asetetaan vaa'an päälle ja punnitaan. Kauneutta ilman rajoja. Loputonta rummutusta tahdin ollessa hukassa ja kun löydät oikean tahdin, et huomaa sitä kuin vasta jälkeenpäin. Yhdellä tahdilla ei pitkälle pääse täällä. Pitää osata muuttua moniosaajaksi ja soittaa banjoa varpaillaan. Valheelliset valokuvat nettiin kera liioiteltujen ominaisuuksien. On osattava puhua vakuuttavasti. Tiedättekö mikä on yleissivistyksen illuusio?
Lue lisää