VIII

Sävel kaunis kaikuu yössä, joku onneton on työssä, soinnut komeasti soi ja joku kaiken loi. Ajatuksen vie järveen kesällä missä käenpoikanen on pesällä. Käki kukkuu, humalainen hukkuu, meillä on punkkuu ja jossain joku nukkuu. Takaisin säveleen ikuiseen, kauniiseen ja seesteiseen, soittaja soittaa, onneaan joku koittaa. Rahaa ei saa, kuka muka maksaa, hän soittaa iloksi, hyväksi oloksi. Tekee biisin uuden, suurenmoisen suuren, sitä kansa rakastaa, riistalihojaan pakastaa. Sävel tuo surua, pienen pientä murua, kaikuja ikuisuudesta, tähtitaivaasta suuresta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

XVI

XVIII

XIII