VI

 Pisaroina tippuu vesi taivaalta, tempo tuntuu korvissa rauhoittavalta. Istun ikkunan ääressä, katselen ulos ja mietin karvoja sääressä. Mistä kauniit ajatukset kumpuaa vai onkohan niitä ollenkaan? Lätäköitä muodostuu pihalle, maa kestää, ei mene pilalle. Näen vilauksen salamasta, suurenmoisen kavalasta, suuresta kahakasta pilvien takana. Sade piiskaa taloa, jylhän jaloa, ulkovuorilaudat kastuu, ulkona paljastuu sateenkaari joka auringon valossa on ihanasti elossa. Sen pää johtaa kultaan, vai sittenkin vain multaan, sitä kaivamalla saa, no, hyvän kropan vaan. Sade jatkaa tuloaan, ei mene menojaan, menisinkö ulos tanssimaan, iloisesti kastumaan

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

XVI

XVIII

XIII