IV

 Telkkarin edessä onnen autuus, unohtui silloin maailman pahuus. Kuluta aikaa, ruudussa on taikaa. Aamulla televisio heti päälle ettei tule lähdettyä heikolle jäälle. Päivällä katselua jatka, jää tekemättä turha matka. Illalla elokuvat tulevat, katso niistä parhaimmat. Yöllä tarjonta heikkenee, kirkkaat valot häikäisee. Unohda uni, jatka aamuun asti. Toista tätä periksiantamattomasti

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

XV

  Minä katson maisemaa ja mietin vitsauksia. Minkälaista onnettomuutta tänään tuottaisin? Pahaa mieltä, kuukausien toimintakyvyttömyyttä, suuria henkisiä arpia jotka eivät kuroudu umpeen ikinä vai kuolemaa? Laittaisinko eripuraa rakastavaisten välille vai vihaa naapureille? Pahan toivominen ja sen tekeminen ja katseleminen, se on minun. Se tulee olemaan aina minun. Kiitän ihmisiä jotka tekevät elämäntyöni helpoksi. Välillä tunnen oloni turhaksi. Ei minun tarvitse puuttua asioihin ollenkaan saadakseni viihdettä. Silloin saatan turhautumiseni vuoksi lähettää nälänhätää tai hyökyaaltoja muistuttaakseni elämästä.  Rumat asiat ovat aina rumia ja kauneuteen silmä turtuu. Minä olen litran pullo viinaa alkoholistille ja tupakkaa nikotiiniriippuvaiselle. Kivihiilen palaessa otan junani kyytiin kaikki matkustajat ja ohjaan veturin vuorenseinämään. Minä rikon moottoritiellä autoista ratit ja renkaat. Minä olen välinpitämättömät, kadulla makaavaa ihmistä puhelimellaan kuvaavat ihmiset. Ka...
Lue lisää

XVI

Nuori mies kulki puronvartta eteenpäin. Hän oli nuori, ei vielä kolmeakymmentäkään. Päällään nuorella miehellä oli verryttelypuku, jalassaan kengät ja päässä lippalakki. Hän oli kulkenut kymmenisen kilometriä puroa kohti metsää. Luonto täytti hänen aistinsa suurenmoisuudellaan. Oli alkukesä eikä tuulenvirettäkään ollut. Koivujen lehdet olivat liikkumatta paikallaan kuin Hänen Majesteettinsa punaisiin pukeutuneet vahtisotilaat. Lintujen lauleskelu täytti hänen korvansa, sen sekoittuessa puron solinaan oli kuin Mozart olisi säveltämässä viimeistään. Hyttysiä pörräili hänen ympärillään, hakien paljasta ihonkohtaa josta pienen veriannoksen turvin olisi seuraavan sukupolven jatkuminen taattu.  Mies oli nyt kolmatta päivää metsässä; hän oli lähtenyt kotoaan lämpimien kelien salliessa luontoon elämään mieleistään elämää. Täällä eivät painaneet arjen huolet ja murheet! Oli pakko yksinkertaistaa asioita; kunhan purosta saisi kalaa ja yön saisi nukuttua suojaisassa paikassa, se riittäisi. Hä...
Lue lisää

I

 Oli mies mitätön, kalja kalloon kopsahtelevi. Olut ottajalle ohimoon, juoma juopon julkea. Kännissä kärhämän, tappelun taianomaisen. Viinaa viisaan vinttiin, hyvää hyvyyttään hyysäsi. Kello karmean krapulan, aikanansa ajoittuu. Selvä selkeä selittäjä, puhui paskaa päivisin. Ilta iloinen innoittaja, päivämme päättäjä. Revontulet roihuvi, mitättömän miehen mielessä.
Lue lisää